sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Varjoihminen

Viime yönä istuin täpötäydessä yökerhossa ja katselin ympärilläni liikkuvia ihmisiä. Pureskelin mietteissäni pillin pään lyttyyn, enkä huomannut viereeni istunutta miestä, jonka hiukset olivat rasvaisina liimaantuneet päätä vasten. Keitä nuo ihmiset ovat? Miksi he ovat juuri tuollaisia? Ovatko he onnellisia? Nousin ylös ja työnnyin ihmismassan läpi naistenhuoneeseen. Istuin vessanpöntöllä ajatuksiini vajonneena niin kauan, että joku alkoi takomaan ovea nyrkillä. Käsiä pestessäni vilkaisin lavuaarin yläpuolella olevaan peiliin ja näin siellä vieraan ihmisen. Silloin jotain tapahtui pääni sisällä. Kiipesin yläkertaan hakemaan takkini ja häivyin itkua pidätellen ilmoittamatta kenellekään. Kotiin kävellessäni poltin puoli askillista tupakkaa rauhoittaakseni itseni.

Kuka minä olen? Millainen haluan olla? Miksi en ole sellainen kuin haluan? Miksi en tee asioita joista pidän? Päässäni pyörii kysymyksiä valtavana myräkkänä. Tuntuu kuin en olisi kukaan. Olen vain varjo, joka seuraa muiden ihmisten vanavedessä, nauraa silloin kun käsketään ja tekee mitä muut tekevät. Ilman omia ajatuksia, toiveita ja mielipiteitä.

En enää jaksa olla tällainen. Harrastan usein ajatusleikkejä, joiden ideana on kuvitella itseni sellaisena kuin haluaisin olla. Miksi vain kuvittelen? Miksen oikeasti ole sellainen kuin haluan? Nyt tämä varjoissa piilottelu saa luvan loppua. Aion tulla onnelliseksi, täydelliseksi, hymyileväksi ja kauniiksi. Aion olla rohkea, seisoa omien mielipiteitteni takana ja tehdä asioita joista oikeasti nautin. Tämä ei ole muuttumisleikki vaan totisinta totta. Ja muutos alkaa nyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti